Yhden unelman hyvästely

Tämä unelma toteutui keväällä 2019. Paljon sain kannustuksia tämän ideani taakse. Mahtui mukaan myös epäilijöitä, jotka sanoivat "et sä tule tässä pärjäämään". Itse päätin näyttää näille epäilijöille ja memänin täysillä päämäärään ja unelmaani kohti.

Loin puodin ulkoasun entisaikojen puhdetöitä kunnioittaen. Eteisessä kävijää oli vastassa vanha rukki, myyntituotteet olivat esillä mm. pärekoreissa sekä puutynnyreistä tehdyistä hyllyissä. Pajan puolella oli esillä vanhat vyyhdinpuut sekä tuohitöitä.

Suunta oli pikkuhiljaa ylöspäin. Monta kertaa olen terveyssyistä menettänyt työni ja joutunut nousemaan suosta ylös... Nämä alamäet ovat tulleet kuitenkin pikkuhiljaa. En osannut odottaa, että yhdessä päivässä voi pudota vielä syvemmälle suohon.

Elämäni rankin päätös oli lopettaa toiminta liiketilassa ja muuttaa toiminta takaisin kotini yhteyteen. Korona-uutisointi kuitenkin pakotti lopullisesti tämän päätöksen tekemään.

Itkin ja muutin tavaraa pois puodilta...itkin ja siivosin... Nyt se on tehty ja avaimet luovutettu eteenpäin. Ja taas itken.

Täytyy myöntää, että kodin yhteydessä olevan pajan järjestely odottaa sitä, että kasaan itseni uudestaan tämän jälkeen. Tiedän, että se pitäisi tehdä pian, jotta suunta eteenpäin voi jatkua.

Haaveissa on oma puotimyymälä kodin yhteyteen, oma tila myyntituotteille ja kunnollinen pajatila. Ikkunat tuota tilaa varten on, mutta kaikki muu uupuu. Kun jostain saisi jonkun vanhan rakennuksen hirret, josta rakentaisi tämän unelman pihapiiriimme. Haluaisin nimenomaan tämänkin toteuttaa vanhaa kunnioittaen.

Tämäkin haave vaatii pääomaa, jota ei nyt ole, koska jollain pitää kuusihenkinen perhe elättää. Tulot lähtivät päivässä, menot eivät. Voi olla että haaveeni ei toteudu koskaan, pelkään luovuttavani ennenkuin tuo unelma saa vaadittavan pääoman.

Unelmointia en silti lopeta.

Onhan mottoni:

Unelmat on tehty tavoiteltaviksi ja

Ideat on tehty toteutettaviksi