© Paula Saarela

Ideoista Todeksi

Y-tunnus 2267367-9

ideoistatodeksi @ gmail.com

040 219 1514

Eeliksentie 1, Visuvesi, Ruovesi

Kuinka kaikki voi muuttua päivässä

March 18, 2020

Ei sitä pieni yrittäjä voinut kuvitellakaan, kuinka paljon voi tapahtua torstai-iltapäivän (12.3.2020) ja perjantai-aamupäivän (13.3.2020) aikana. Torstaina olin työmatkalla Helsingissä, paluumatkalla kuuntelin radiosta hallituksen tiedotustilaisuutta. Sen myötä ensimmäisenä lähti alta työni leirivastaavana, ei leirejä, ei työtä, ei palkkaa. Tämän vielä otin vastaan rauhallisin mielin, koska ajattelin että minulla on vielä yritykseni turvaamassa talouttani. Enpä tiennyt kuinka väärässä olinkaan.

 

Perjantai-aamuun mennessä olin hoitanut leirityöni siihen pisteeseen, että työni sen eteen oli tehty. Perjantaina puheluita tuli tulvana oman yrityksenikin puhelimeen ja sähköpostit ilmoittivat kilpaa saapuneista sähköposteista. Iltapäivästä lopputulos oli se, että kaikki oman yrityksenikin sovituista kursseista aina heinäkuulle saakka, oli peruttu. Yrittäjälle, jonka päätulot koostuvat nimenomaan kurssitoiminnasta, tämä oli melkoinen shokki. Alta lähti siis alle vuorokaudessa kaikki tulonlähteet. Tähän en todellakaan ollut osannut varautua, koska kiinnostus kurssejani kohtaan oli lisääntynyt vuosi vuodelta ja olin jo karsinut muuta toimintaani tämän vuoksi.

 

Mieli teki vajota vain sohvan nurkkaan ja olla tekemättä mitään. Ei yksinyrittäjällä ole varaa toimia näin. Tämän jälkeen alkoi vimmattu asioiden selvittely lähtien ensimmäisenä kulujen karsimisesta. Unelmani omasta puodista ja matalan kynnyksen kohtaamispaikan luomisesta pieneen kyläämme oli aika haudata tämän tapahtuneen myötä. Vuokranantajani tuli onneksi tässä tilanteessa vastaan ja sen johdosta puotini / pajani muuttaa pikatahtia takaisin kotini yhteyteen.

 

Verkkokurssit olivat olleet mielessä jo aikaisemmin, mutta edelleen odottivat päätöstä apuraha-hakemukseeni, jotta saisin hankittua tarvittavia apuvälineitä tähän. Nyt pitäisi verkkokurssit käynnistää etuajassa jo olemassa olevin välinein. Tämän tosin pitää vielä odottaa työpajan muutto, että se saadaan ensin alta pois. Apukäsiä muuttoon ei tilanteen vuoksi juurikaan löydy, mikä on aiheuttanut sen, että kolarissa vuosia sitten vaurioitunut olkapää on alkanut taas kipuilemaan entistä enemmän. 

 

Ylimääräiset kulut on nyt karsittu ja muutto edistyy sen mitä kroppa kulloinkin kestää. Kun paja on jälleen toiminnassa kotini yhteydessä, on aika katsoa tulevaan, tuleviin verkkokursseihin (joita toki toteutan nytkin tarvittaessa tietyin rajoittein, riippuen siis onko tarvittavat välineet jo muutettu nykyiseen pajaani). 

 

Somen kautta on tullut bongattua, että moni tuttava, jolta on työt loppuneet, ovat ottaneet jo lomafiiliksen. Yksinyrittäjänä minä en tätä voi tehdä, vaikka haluaisinkin. Minun pitää miettiä pidemmälle, miettiä kuinka pitää perheellä katto pään päällä ja ruokaa pöydässä, kun kaikki tulonlähteet ovat ehtyneet kuin seinään, mutta menot juoksevat edelleen. Yötä-päivää aivot käyvät ylikierroksilla ja stressitasot pilvissä, minullakin, joka yleensä ei stressaa mistään ja selviää kaikesta. Nyt myönnän rehellisesti, en tiedä selvitäänkö tästä ylöspäin.

 

Alle vuorokaudessa katosi kolmen vuoden suuri uurastus sen eteen, että loisin itse oman työpaikkani terveysrajoitteineni. Perustin aikanaan yrityksen sen vuoksi, että saisin jatkaa työelämässä. Kun muut eivät uskaltaneet palkata töihin ihmistä, jolla olkapäässä on jatkuva kiputila / liikerajoite ja jolla äänihuulissa on synnynnäinen vika, paljon puhuminen vie herkästi äänen. Päätin, että minähän näytän kaikille ja luon itse oman työpaikkani. Olen rakentanut yritykseni täysin nollasta, ilman lainaa ja pieniä portaita pitkin noussut ylöspäin...kunnes sieltä tämän tilanteen myötä tiputtiin kovaa alas ja tuntui kuin kolmen vuoden työ olisi ryminällä hajonnut palasiksi.

 

 

 

Olen kuullut monelta taholta, että aina yrittäjällä pitää olla sukanvarressa hätävara pahan päivän varalle jne. Näiden kommenttien kohdalla itsellä nousee niskakarvat pystyyn. Näin ei todellakaan kaikilla ole, etenkään yrityksen alkuvuosina. Me, jotka olemme rakentaneet toimintamme hitaasti pienin askelein ilman isoja alkulainoja, meillä usein ensimmäiset vuodet eletään täysin kädestä suuhun ja sukan varteen laitettavaa ei vain ole. Itse aloin juuri pikkuhiljaa olemaan siinä pisteessä, että kohta ehkä pystyisi pieniä summia laittamaan säästöön. Omissa ajatuksissa oli, että vuoden 2020 jälkeen voisi jo säästötili tulla kyseeseen. Olin niin väärässä tässäkin. Nyt koitan vain pelastaa yrityksestäni sen, mitä pelastettavissa on ja kaikin mahdollisin keinoin räpiköidä tästä vielä ilman yrityksen lopettamista. Minulle yrityksen lopettaminen merkitsee myös sitä, että olen kaikki kortit kääntänyt takaisin työelämään päästäkseni. Olen tuttaville sanonutkin, että jos oman firmani kanssa luovutan, tiedän luovuttavani myös siinä, että pääsisin vielä joskus palaamaan takaisin työelämään.

 

Olisi ihanaa vain viettää aikaa neljän lapseni kanssa, ulkoilla metsässä koko perheen voimin ja nauttia kevätsäästä. Ehkä vielä jonain päivänä tämän uskallan tehdä. Suunta on vain ylöspäin...toivottavasti.

 

Jos tässä ahdingossa voit ja haluat auttaa pienyrittäjää, teet sen parhaiten ostamalla edes yhden tuotteen, sopimalla kanssani jonkin verkkokurssin, tai tilaamalla tilaustyönä valmistettavan tuotteen. Jokainen asiakas on tässä tilanteessa kullanarvoinen. Tarvitsen teitä ihanat asiakkaani sekä yhteistyökumppanini ja kaikki muut siinä, että saan neljälle lapselleni (ja ehkä meille kahdelle aikuisellekin) ruokaa pöytään ja pidettyä katon päämme päällä. Tämän enempää en pyydä, en aio toiminnallani koskaan rikastua, se ei ole koskaan ollut tavoitteeni, eikä tule olemaankaan.

 

 Allaolevassa kuvassa ovat perheemme pienimmät sankarit. Teen tätä työtä neljän lapseni vuoksi. Ilman neljää ihanaa lastani, olisin jo aikaa sitten luovuttanut.

 

 

 

 

Please reload